For Love/Rakkaudesta
Valokuvatorstain 144. haaste on rakkaus. Halu suojella ja pelastaa syntyy rakkaudesta.
The challenge for the Finnish PhotoThursday is love. The photo is a memorial for the Finnish war children who were sent abroad during WW2. Love of their parents wanted them to be safe.
susupetal photo gallery 
Niin, rakkaudesta sekin tehtiin, vaikka aiheutti lopulta niin paljon kärsimystä…
Rakkaus ei ole helppoa, Inkivääri.
Niinpä: rakkaus on aina ristiriitaista.
Hieno ja ajatuksia herättävä vastaus haasteeseen.
Totta, ristiriitaista, Unii.
Oikein hyvä näkökulma. Rakkautta ei aina ymmärrä.
Tilanteet ja olosuhteet vaikuttavat niin paljon, ettei ole mahdollistakaan ymmärtää aina, Ari.
Silloin laitettiin rakkaus kaipauksen edelle. Se mitä kaikkea se lopulta toi tullessaan, ei kukaan osannut arvata.
Ei voinut arvata, ei tietää, Zilga. Rakkaudesta se tehtiin kuitenkin.
Hieno oivallus.
Rakkaudesta se tehtiin.
Eikä aina aiheuttanut vain kärsimystä. Nimimerkillä “Tanskan mummulassa” käynyt sotalapsen tytär.
Tuulestatemmattu, ei se todellakaan aina aiheuttanut kärsimystä. Parhaimmissa tapauksissa kokemus antoi siteen myös uuteen maahan.
Rakkaudesta lapseen tämäkin jouduttiin tehdä, vaikka itkua siittä kuitenkin syntyi ja kova ikävä.
Ikävä oli molemminpuolista, Harakka.
Sisareni ja veljeni lahetettiin Tukholmaan ja perhe pysyi hyvissa valeissa ruotsalaisen perheen kanssa kauan sen jalkeen.
Minulla on suvussa samanlaisia kokemuksia, HPY, siteet säilyivät Ruotsiin vuosikymmeniä.
Tästä tulee tietyllä tavalla kylmiä väreitä kun taas toisaalta lämmin olo. Ristiriitaista varsinkin tällainen rakkaus tosiaan on. Hieno vastaus on, yhdyn muihin. (:
Rakkaus, välittäminen, huolenpito ja suojelu ovat ristiriitaisia asioita, Kristiina. Kun luulee tekevänsä oikein rakkauden takia. Siihen on silloin uskottava.
Upea vastaus haasteeseen.
Liisa, kiitos. Minulla on ollut tämä kuva käyttämättä viime kesästä, ja kun näin haastesanan, kuva tuli heti mieleen, sillä sotalapsiasiaan sisältyy niin paljon rakkautta ja surua. Rakkautta ja toivoa. Rakkautta ja turvaa. Rakkautta ja iloa. Kaikkea. Ennen kaikkea rakkautta.
Silloin se teki kipeää, mutta rakkaudesta sekin tehtiin. Pidin kovin vastauksestasi haasteeseen. Ajatuksia herättävä.
Rakkauden takia voi joutua tuottaman tuskaa, Anna.
Halusinkin, että tämä herättää ajattelemaan, jokaisen omalla tavallaan.
Silloin tehtiin se mikä nähtiin parhaaksi. Perheessäni on yksi sotalapsi jolta myöhemmin kuulin, että hän sai Ruotsissa kaiken muun paitsi ei rakkautta. Toki hän ei koskaan palannutkaan synnyinmaahansa ja meillä on nyt toinen puoli sukua Ruotsissa ja suurin osa heistä ei puhu enää suomea.
Savisuti, surullista, ettei saa rakkautta.
Monet jäivät sinne, oli vaikea palata tänne, juurtua uudestaan. Repivää joillekin, ei kaikille.
Rakkaudesta tuokin tehtiin, surua varmasti oli ilmassa vielä enemmän.
Marjut, ei se helppo ratkaisu ollut, ei todellakaan.
Tuossa onkin niin monenlaisia puolia rakkaudesta!
Sonja, rakkaus on monimuotoinen, eikä mitenkään helppo.
Tuo tuntuis ihan mahdottomalta tänä päivänä,sydän siinä rinnasta lähtis.
Mahdottomalta se tuntuisi, Flora, mutta mistä tietää mitä tekisimme, jos olisimme vastaavanlaisessa tilanteessa yhtäkkiä? Lapsensa haluaa pelastaa.
Äidit vain ja rakkaus.
Kaanon, niinpä.
Oiva vastaus haasteseen, ja todellakin rakkaudesta on valmis tekemään myös vaikeita päätöksiä.
Se valmius pitää olla, vaikka tekisi kipeää, Paula.
Sotalapsena oli äitinikin ja 12 vuotiaana palasi takaisin Suomeen. On aina ollut kovin turvallisuushakuinen, jonkinlaisen jäljen se jätti häneen. Toisaalta pyrki turvaamaan ja huolehtimaan meidän kuuden lapsen lapsuudesta kaikin tavoin. Murrosikäisestä se tuntui välillä tukahduttavalta, myöhemmin on paremmin ymmärtänyt syitä ja seurauksia. Kuvasi on hyvin koskettava!
Monet sotalapsista ovat sanoneet sama: olo tuntuu turvattomalta, juurettomalta, ei tiedä, mihin kuuluu, Ursula. Ymmärtää hyvin, että äitisi halusi teille lapsille erilaisen lapsuuden ja nuoruuden, vaikka murrosikäisestä se ei niin mukavaa olekaan.
Sydän täynnä tuskaa, mutta rakkauden takia huolehdittiin näin.
Rakkauden takia, Arleena -juuri niin.
Sota, väkivalta, pelko saa toimimaan juuri noin, yhä tässä maailmassa. Lasten suojeleminen on rakkautta, se on totta. Siksi heidät laitetaan matkaan, vaikka toiselle puolen maapalloa.
Edelleenkin tehdään niin, Hirlii.
Jos aina tietäisikin, mihin mikin ratkaisu johtaa. Helppoko olisi silloin oikein valita. Parhaansa ovat tuolloisetkin vanhemmat tehneet. Rakkaudesta lapsiinsa.
Mahdotonta se on tietää, Ansku, sitä toimii tavalla, joka sillä hetkellä tuntuu oikealta.
Rakkaus syntyy suurien tekojen kautta!
Ja suuret päätökset vaativat rakkautta, Lepis.
Omalta kohdaltani voin kertoa, että oli suuri helpotus päästä rauhallisiin oloihin paikkakunnalta, missä pommitus oli jokapäiväistä. Rakkautta sain omassa kodisani, rakkautta sain Ruotsin kodissani. Siltä ajalta jäi minulle hyvä muisto, hyviä ystäviä. Kiitos Susu, kun laitoit tämän kuvan kuvaamaan juuri tätä aihetta.
Famu, kiitos sinulle omakohtaisten kokemustesi jakamisesta. Minusta tämä muistolaatta huutaa sanaa “rakkaus”.
Rakkaudesta historiaan… historiaa jolloin rakkaus oli vaarassa unohtua…rakkaudet täyttivät asemat, laiturit… loppu hyvin,kaikki hyvin! 🙂
Rakkautta joka puolella, Wiltteri.
Sodassa on lähimmäisen rakkaus tipo tiessään
EEM, tottapa totta.
Rakastan kylttejä – eikä rakkaudesta kertovien kylttien rakastamiseen tarvitse erikseen ryhtyä. 🙂 Kiitos tästä kuvasta!
Kyteissä on jotain kiehtovaa, Sininen, tykkään kuvata niitä. Ja totta, erikseen ei tarvitse rakkaudesta alkaa kylttejä takomaan.
Puhutteleva ja ajatuksia herättävä vastaus haasteeseen, johon minulta jäi vastaamatta – ensin siksi, että se oli vaikea haaste ja sitten etten enää ennättänyt.
Ei aina ehdi, Pantteri.