Untold Secrets
The weekly challenge for the Finnish PhotoThursday is a line from a poem by Joona Kiviranta
Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta —
Free translation by a nonprofessional: The heaviest I know, is a secret left untold
The weekly challenge for the Finnish PhotoThursday is a line from a poem by Joona Kiviranta
Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta —
Free translation by a nonprofessional: The heaviest I know, is a secret left untold
Ei ole mitään salaisuutta, jos ei siitä tiedä.
Aika lohdullista, Iisi! Tieto lisää tässäkin tapauksessa tuskaa.
Kaikilla on RISTINSÄ – viimeistään hautauumaalla! Mahtava kuva, sopivan usvainen.
Paitsi, jos polttohaudataan, eikä majoituta uurnalehtoon. Ehkä silloin pääsee ilman ristiä, Elegia.
Hieno kuva! Salaisuudet hautaan mukaan ja vielä kivi päälle…
salaisuus taitaa olla meillä jokaisella ! ainakii jokin mutta hyvä vaan kun ei kaikkea tiedä!
Hei,
Onpa kalmankalpea kuva – ihan puistattaa…
vai oliko tässä kuitenkin se salaisuus, että ufoja
on oikeasti olemassa…
Tästä tulee mieleen Spoon river antologia ja puheliaat haamut.
Tuonne, kiven/ristin alle jää viimeinkin kaikki salaisuudet, niitä ei tarvitse enää kenenkään kaivaa.
Kuinka paljon ihminen tarvitse maata?
Susu ei koskaan päästä helpolla.
Ihminen tulee maaksi.
Salaisuutena pysyy loppuun saakka mitä tuon rajan takana on
Hyvin kuvaava.
Aivan loistava!!!!
-wiltteri-
Kiitos kaikille kommenteista.
Kaunis pehmeän sävytteinen kuva.
Hieno kuva. Tuolla on monta salaisuutta…
Kiitos Doris ja Eevis.
Jokaisen ristin taakse kätkeytyy oma salaisuutensa. Ei sen tarvitse olla paha, ei julma, ei pelottava – yhtä lailla se voi olla kaunis, herkkä, pehmeä. Se voi olla jotain merkittävän hyvää ihmisestä, joka ei nostanut itseään jalustalle ja vei salaisuuden mukanaan.
Ehkä sen takia kuvassa on hymy, se ei kerro pahuudesta, vaan ilosta. Amarii.
Tuolta ei salaisuus pakene!
Rivissä ollaan jälleen! Susi ja koirut
Tunturilta taajamaan!
Jyhkeät pystysuorat linjat. Usvaisuus antaa pehmeyttä. Salaisuus jää salaisuudeksi
Totta, Peregrina, salaisuus jää salaisuudeksi.
Tie portille missä salaisuuksia ei tartte enää pitää salaisuuksina ja ne on jo kertojalle kevennettykin
Synkkää kuvaa.
Niin, ei enää tarvetta salaisuuksiin, Pekka.
A very artsy take on the graveyard … then I noticed the lips in the sky and thought, “maybe Elegia did this one!”
No, Elegia didn’t do this. I believe it was me.
No siellä lepää salaisuudet, ehkä niistä jotkut vielä paljastuvatkin, toiset maatuu ja jää ikuisesti salaisuuksiksi. Kuva on kaunis, levollinen.
Hautausmailla on hyvä kävellä, Itkupilli. Kiire loppuu.
Siellä niitä on paljon. Upea kuva. Upea käsittely. So sad.
Siellä niitä on varmaan kaikkein eniten, sillä niitä salaisuuksia ei enää kerro kukaan, Lepis.